Juoksumattotreeni

En päässyt pakoon, vaikka kuinka juoksin. Kaksitoista kilometriä tunnissa mustaa mattoa, jota vyöryi eteeni uudestaan ja uudestaan. Juuri, kun olin ajatellut, että Arttu Wiskarin jälkeen treenimusiikki ei pahemmaksi voisi mennä, niin Frederik alkoi kuiskia korvaani Gran Canariaa. Nyt olisi kuulokkeiden johdolla hyvä aika mennä lopullisesti poikki. Musta suojakuori on jo irronnut ja värikkäät johdot näkyvät. Mutta ei. Yhteys ei katkea. Enkä uskalla alkaa tässä vauhdissa säätää musiikkia puhelimestani. Astuisin harhaan, mätkähtäsin juoksumatolta lattialle enkä enää koskaan kehtaisi näyttää naamaani tällä salilla. Muutos ei tosin olisi suuri nykyiseen tilanteeseen, kun maksan kuntosalin jäsenmaksua, mutta aivan liian harvoin siellä pääsen käymään.

Reetun kanssa joskus ajeltiin peräkanaa kuntopyörillä eräällä toisella kuntosalilla. Nyt katselin vain monitorin näyttöä, vastapäisen rakennuksen seinää ja ikkunan ohi kulkevia ihmisiä. Tv-kanavat eivät näkyneet enkä jaksanut etsiä muuta katsottavaa monitorin päälle kiinnitetystä tabletista. Olin turvautunut soittolistaani, jonka tein aikaisemmin kesällä. Nyt en ole enää premium-asiakas (sovelluksessa siis), minkä vuoksi varmaankin soittolistani kappaleet vaihtuivat himmeällä logiikalla suomipopin kautta iskelmään. Profilointi meni nyt kyllä pahemman kerran pieleen.

Juoksumattoja, joista valita.

Oli torstaiaamu ja minulla tunti aikaa tehdä treeni. Mietin, millaisen vauhdikkaamman treenin tekisin, ja löysinkin Midnight Runin sivuilta ohjeen kiihtyvävauhtiseen harjoitukseen. Sitä hieman muokkaamalla sain sopivan tuntiin mahtuvan treenin itselleni. Pyöräilin kuntosalille noin kahden kilometrin pituisen matkan, minkä lisäksi lämmittelin reippaasti kävellen ja kevyesti juosten matolla ensimmäiset kymmenen minuuttia. Koska kyse oli kiihtyvävauhtisesta vauhtikestävyysharjoituksesta, seuraavat 15 minuuttia juoksin maratonvauhtiani eli 6:30 min/km ja sen jälkeen seuraavat 15 minuuttia puolimaratonvauhtiani, joka on 5:30 min/km.

Viimeisenä vahdikkaampana vetona olisi ollut 15 minuuttia kymmenen kilometrin kisavauhtia. Midnattsloppetissa kympin kisavauhtini oli 5:12, mutta halusin kokeilla 5:00 min/km. Sitä jaksoin viisi minuuttia. Tunsin etureisissä, että ne eivät olleet vielä palautuneet viikonlopusta, eikä työmatkapyöräily ollut paljon helpottanut asiaa. Ajattelin, että voin jättää vauhdikkaamman pätkän lyhyemmäksi ja sen sijaan tehdä loppuverryttelyn 15 minuutin mittaisena.

Keskitason treeniohjelman tämän viikon harjoituksia.

Ainakin tuli hiki! Huomasin myös, että kovaa vauhtia on helpompi pitää yllä kisatilanteessa, kun ympärillä on paljon muitakin juoksijoita ja pieni kisajännitys on pumpannut vereen adrenaliinia sopivan annoksen. Mietin juoksuani Tukholmassa. Juoksu ei missään vaiheessa tuntunut erityisen pahalta, vaan nautin lähes koko matkasta pahimpia ylämäkiä lukuunottamatta. Vauhdin ylläpitäminen oli suorastaan helppoa toisin kuin arkiaamuna espoolaisella kuntosalilla. Tukholmassa lisäksi joka kulman takaa tuli uusia maisemia. Juoksumatolla ulos katsoessani yritin olla haukottelematta, kun joku aamuisista ohikulkijoista niin teki ikkunan toisella puolella.

Päivän harjoitus tehty!

Harjoitus ei ollut kärsimys, vaikka siltä saattaa paikoin kuulostaa. Aamutreenin jälkeen mieli oli virkeä ja jaksoi istua työpöydän vieressä. Ja tulipa tehtyä hyvä treeni. Midnight Runiin on aikaa kaksi viikkoa, enkä enää voi kuntoani mihinkään suuntaan hilata. Ainoastaan voin tehdä hallaa, jos en ennen tapahtumaa malta levätä, keskittyä lihashuoltoon ja treenata riittävän kevyesti. Ja jatkossa olen tarkempi treenimusiikin valinnan kanssa. Ei. Enää. Iskelmää.

Tuli hiki.

Lähettilään valmistautumista Midnight Runille tukevat Stadium, adidas ja Runner’s High.