Ei yksi taskuvaras lomaa pilaa

Espanja näytti rumemmat kasvonsa, kun minulta keskiviikkoiltana varastettiin sekä lompakko että kännykkä. Ennen kuin nämä synkät varjot ehtivät paratiisin päälle, ehdin tehdä aamulenkin ja ihailla, mitä kaikkea hyvää tämä maa voikaan antaa. Päätin keskiviikkoaamuna suunnata kohti läheistä L’Hospitalet de l’Infantin rantakaupunkia. Olimme perheen kanssa käyneet siellä aiemmin autolla ajelemassa sekä kävelyllä ja katselemassa maisemia. Katselin palmujen reunustamaa rantakatua juoksijan silmin ja mietin, että tänne on päästävä lenkkeilemään. Olin edellisen 10 kilometrin lenkkini tehnyt maanantaiaamuna eli kaksi päivää aikaisemmin. Yleensä en juokse näin usein, mutta lomalla tämä onnistuu. Nopeamman palautumisen syiksi olen keksinyt ainakin seuraavia syitä:

  • Olen vähemmän jalkojeni päällä. Makoilen rannalla tai altaalla tai istuskelen. Kotona arjen velvoitteet töissä käymisestä keittiön lattian imuroimiseen pitävät jalkeilla.
  • Lämpö hellii lihaksia ja niveliä. Veri kiertää paremmin ja lihakset ovat vetreät.
  • Uima-altaassa tai meressä seisominen on luonnon oma kompressiosukka. Tai vaikka kokovartalovaate, jos seisoo vedessä kaulaansa myöten. Itse en usko kompression ihmeitä tekevään voimaan palautumisen suhteen, mutta kyllä paine – tuli se sitten kompressiosukista, -vaatteista tai vedestä – auttaa ainakin kuumuuden turvottamiin jalkoihin. Vielä parempi, jos vesi on hieman viileää, vaikka se ei sitä juurikaan ole päivälämpötilojen hätyytellessä 30 astetta.
  • Riittävä lepo ja ravinto lomalla. Arjessa treenit tulee kaiken muun tekemisen päälle, koska emme ole ammattiurheilijoita. Tulee tingittyä levosta, vaikka se on harjoittelun ja ravinnon ohella yksi perustekijöistä edistymisen suhteen. Kova treenaaminen lisää energian tarvetta ja ainakin meillä naisilla on huono tapa syödä liian vähän kuluttamaamme energiaan nähden. Lomalla ulkona vietetyt päivät ja pimeät yöt takaavat sikeän unen ja ellei lähde aamulla heti juoksemaan, ehtii myös nukkua pidempään.
Vaatteet ja juomavyö valmiina aamun lenkkiä varten.

Keskiviikkoaamuna minut herätti kärpänen laskeutumalla poskelleni kello 6:20. Olin laittanut kellon soimaan puoli seitsemältä, mutta lentävä herätyskello ehti ensin.  Illalla olin jälleen laittanut valmiiksi kaikki juoksuvaatteet, jotta varhainen lähtö sujuisi taas mahdollisimman sujuvasti. Kaivoin esiin myös matkalle mukaan ottamani  juomavyön. Tiesin ottaneeni mukaan sen toiseksi huonoimman kolmesta juomavyöstäni, mutta tämä sopi parhaiten väriltään muihin varusteisiini. Löysin juuri ennen lähtöä Stadiumista kivan hihattoman juoksupaidan, johon eivät musta-oranssit muut juoksuvyöni sopisi. Turhamaisuudestaan saa siis kärsiä. On mukaani ottamassani juoksuvyössä hyvätkin puolensa: selkäpuolella kulkee kaksi 300 ml:n juomapulloa, jotka on helppo ottaa ja napsauttaa takaisin paikoilleen ja joista on myös helppo juoda vauhdissa. Etupuolella on oma lokero puhelimelle, joten juomavyön kanssa en tarvitse erikseen olkavarsikoteloa sille. Isohkoissa juomapulloissa on myös se huono puoli, että täysinä ne painavat ja vajaina juoma hölskyy niissä valtoimenaan. Maanantain aamulenkillä minulla oli mukana puolen litran vesipullo, jonka kantaminen oli kuitenkin työläämpää, sillä käsien liikeradat kärsivät, kun puristin pulloa kourassani. Nyt kädet saivat olla vapaina ja pystyin helposti ottamaan puhelimeni vyötäisiltä ja nappaamaan kuvia.

Junarata kulkee lähellä asutusta.

Lähdin juoksemaan huoneistoltamme suoraan isommalle tielle päin. Juoksin sitä parin kilometrin matkan autojen sujahdellessa ohi. Tien ja rannan välissä kulkee junarata, jota pitkin lonksutteli tavarajuna kohti etelää. Minäkin lompsin eteenpäin yhtä varmasti kuin juna, vaikka vauhti ei taaskaan päätä huimannut lenkin alkupuolella. Juoksu tuntui kuitenkin helpolta ja hyvältä, ja annoin matkan taittua omalla painollaan kilometriajoista sen enempää välittämättä. Käännyin paikallisen poliisilaitoksen kohdalta rantaan päin ja sukelsin junaradan ali. Rannassa mutkitteli jalkakäytävä kuin juoksijaa kutsuen. Ei enää satasta ohi huristelevia jakeluautoja vaan kauniita maisemia, kulkukissoja kiviaitojen päällä ja muita aamun kulkijoita. Aikani juostuani alkoi häämöttää kylä, jossa olimme aikaisemmin perheen kanssa autolla käyneet. Kilometrejä oli jo yli viisi, ja tiesin myös paluumatkallani juoksevani niistä joka ikisen. Olin kuitenkin bongannut aikaisemmin kylästä viehättävän näköisen pienen mäntymetsän kaistaleen ja sitä halkovan puusta tehdyn juoksureitin. Halusin käydä narisuttelemassa lankkuja juoksukenkieni alla, joten jatkoin matkaani. Kävin kääntymässä L’Hospitalet de l’Infantin satamassa, jossa pysähdyin hetkeksi juomaan vettä ja lukemaan opastaulua. Opin, että kaupungin nimi ei suinkaan viittaa lastensairaalaan vaan keskiaikaiseen prinssin (l’infant) sairaalaan, joka paikalle oli alun perin rakennettu jo 1300-luvulla.

Mäntyjen lomassa kulkeva juoksureitti.

Satamassa kylän historiasta kertovan taulun edessä urheilukelloni näytti lukemaa 6,8 kilometriä. Mietin, että tulee sopivan mittainen aamulenkki. Meno oli tuntunut kevyeltä, joten maanantaiaamun 10 kilometrin lenkkiä pidempi juoksu tuntui sopivalta. Yhden vesilasin ja melkein ruskeaksi kypsyneen banaanin voimalla en olisi paljon pidempää lenkkiä jaksanutkaan tehdä, tai ainakin siinä tapauksessa olisin hoiperrellut tiedon rajamailla takaisin lähtöpaikkaani. Mukanani oli vain vettä, mutta energiageeli tai -patukka tai pieni summa käteistä ei olisi ollut pahitteeksi. Jo aamuvarhaisella ovensa avanneen ja aamupalaa katukyltissä mainostaneen kahvilan tarjous näytti houkuttelevalta. En tosin olisi koko maitokahvista, voisarvesta ja tuoremehusta koostunutta aamupalaa jäänyt nauttimaan vaan pelkkä mehu olisi riittänyt. Joskus olenkin etelän reissulla aamulla juoksemaan lähtiessäni täyttänyt toisen juomavyön kolmen desin pulloista mehulla ja toisen vedellä. Ehkä minun kannattaa kokeilla sitä seuraavalla kerralla. Maisemat olivat rantakadulta merelle päin niin upeat, että niitä olisi katsellut pidemmänkin juoksun ajan. Olin kovin odottanut juoksemista rantakaduilla palmujen alla, ja nyt sitä oli tarjolla.

Tarjoilijaa nauratti, kun pysähdyin ottamaan kuvaa mainoskyltistä.

Takaisin päin juostessani alkoi jo vatsassa kurnia. Yritin hämätä nälkääni hörppimällä vettä, jota minulla onneksi oli vielä juomapulloissa. Juominen auttoi hetkeksi. Rauhoittelin myös itseäni, että en ole missään aavikolla vaan parin kilometrin päässä ylellisyydestä. Kahvia saisi keitettyä huoneistolla, jonka jääkappista löytyy myös tuoremehua litran purkissa. Lisäksi aamupalaksi on kaikenlaista herkkua, jota ei arkena tule syötyä. Urheilukelloni näytti matkaa kertyneen 13,74 kilometriä. Aikaa tähän kului puolitoista tuntia, ja keskinopeus oli 6:31 min/km. Olin tyytyväinen. Ennen aamupalaa kävin vielä viilentymässä merivedessä. Tällä kertaa viivyin hieman pidempään ja annoin laineiden kelluttaa. En kuitenkaan tohtinut hirveän kauan viipyä, etteivät sisällä olijat ihmettelisi, minne oikein jäin. Nousin aalloista virkeänä uuteen päivään ja lähdin syömään aamupalaa, josta jo lenkillä haaveilin.

Palmujen reunustama rantakatu.

Saman päivän iltana taskuvaras kähvelsi omaisuuttani, minkä asian selvittelyssä kuluikin pitkälti seuraava päivä. Vakuutusta varten oli tehtävä rikosilmoitus poliisiasemalla. Ensin kokeilimme parin kilometrin päässä olevaa pientä poliisiasemaa, mutta sieltä meidät ohjattiin isommalle asemalle, jossa ilmoituksia otettaisiin vastaan. Lasten mielestä oli hauska käydä poliisiasemalla, mutta itse olisin mieluusti jättänyt sen keikan väliin. Poliisisedän myötätuntoinen katse auttoi hieman harmitukseen ja asioiden konkreettinen hoitaminen vähän vielä lisää. Iltapäivällä tapahtui ihme, kun huomasin sosiaalisen median kautta saamani viestin: lompakkoni oli löytynyt. Puhelin ja rahat kateissa, mutta ihme ja kumma, kaikki kortit ajokorttiani ja jo kuollettamaani luottokorttia myöten tallessa. Lompakon oli juna-aseman läheltä löytänyt ystävällinen Susana, jonka kotitalolta kävin saman tien lompakkoni hakemassa. Yhtä varmasti kuin lomamme jatkuu vielä viikon, jatkuvat myös lenkit Espanjassa. Toivon kuitenkin, että kommellukset tältä erää riittäisivät.

Policia local – poliisiasema, jossa kävin tekemässä rikosilmoituksen.

Lähettilään valmistautumista Midnight Runille tukevat Stadium, adidas ja Runner’s High.