Vieroitusoireita urheilukellosta

Maanantaina suuntasin Runner’s high’n juoksukouluun Eläintarhan kentälle etureidet arkoina lauantaisen puolimaratonin jäljiltä, mutta kuitenkin tyytyväisenä siitä, että pystyin juoksemaan. Puolimaraton kulki aikaan 1:56, joka on pari minuuttia enemmän kuin ennätykseni kyseisellä matkalla. Lauantain juoksu oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, eivätkä jalatkaan tulleet erityisen kipeiksi. Etureisien ulkosyrjillä oli vain “tavallista” kipua merkkinä siitä, että oli tullut tehtyä jotain tavanomaisesta treenistä poikkeavaa.

Alkulämmittely Auroran siltaa pitkin vastakkaiseen suuntaan kuin olin lauantaina juossut.

Kun olin aikaisemmin katsonut juoksukoulun aikataulua, muistin vain, että maanantain ohjelmassa vilisi kirjainyhdistelmiä: PK, VK, MK. Kyse oli juoksun tehoalueista. PK merkitsee peruskestävyyttä, VK vauhtikestävyyttä ja MK maksimikestävyyttä. Kerroin heti kurssikerran alussa ohjaajallemme Carita Riutalle, että olin juossut puolimaratonin edeltävänä viikonloppuna ja että reiteni olivat vielä jonkin verran kipeät. Carita ymmärsi heti ja lohdutti, että maanantai ja tiistai ovat lauantaisen juoksun jäljiltä pahimmat toipumispäivät. Nyt viikon ollessa lopuillaan voin todeta, että näin todellakin oli. Keskiviikkona kykenin jo juoksemaan työmatkani noin 12,5 kilometriä ongelmitta. Juoksu tuntui neljä päivää puolimaratonin jälkeen taas mukavalta. Carita kehottikin minua ja muita, jotka olivat juosseet lauantaina tai joilla oli kipua muuten esimerkiksi polvissa, ottamaan harjoituskerran iisisti.

Ennen 3×10 minuutin juoksuja teimme kunnon alkulämmittelyt.

Ne, jotka tekivät harjoituksen oppikirjojen mukaisesti, juoksivat 10 minuuttia jokaisella tehoalueella sykettä tarkkaillen. 10 minuutin juoksujen välissä oli 1,5 minuutin palautus. Itse määrittelen tehoalueet karkeasti vauhdin mukaan, sillä en ole koskaan ollut testeissä, jossa syke- tai tehoalueita olisi mitattu. Maratonvauhtini (yhden juostun maratonin perusteella) on 6:30 min/km ja puolimaratonvauhtini 5:30 min/km ja kympin vauhti viimeksi mitattuna 5:05 min/km. Kun teen lenkkejä eri tehoalueella, pidän näitä vauhteja ohjenuorana. Joskus toki olisi hienoa päästä mittauttamaan omat todelliset sykkeeseen perustuvat tehoalueet.

Urheilukellon lukemat puolimaratonin jälkeen.

Mutta nyt oli mutka matkassa, sillä en ollut ottanut mukaani urheilukelloani, joka on ranteessani aina juostessani. Juoksukoulussa en ole kelloa käyttänyt, joten olin jättänyt sen kotiin tälläkin kertaa. Sain välittömiä vieroitusoireita: ahdistusta, levottomuutta, hätäistä vilkuilua omaan ja muiden ranteisiin. Ei auttanut muu, kuin todeta tilanne ja kuunnella itseään kellon tuijottamisen sijaan. Hieman helpotti 10 minuuttiin rajattu aika, jonka Carita meille omasta kellostaan katsoi, sekä matkan suurpiirteinen arviointi juostujen kierrosten ja rataan merkittyjen viivojen perusteella. Carita entisenä 400 metrin juoksijana totesi, että hän on “muutaman” kerran rataa kiertänyt ja muistutti, että suorat ovat kumpainenkin 100 metriä ja kaarteet samoin. Näiden perusteella laskin, että juoksin kolme 10 minuutin pätkää seuraavasti: peruskestävyysalueella noin 9:00 min/km (halutessani varmaankin kävelen nopeammin), vauhtikestävyysalueella noin 7:00 min/km ja maksimikestävyysalueella 5:30/km. Otinkohan vähän liiankin tosissani Caritan kehoituksen ottaa iisisti?

Laskutoimituksia radalla.

Väsyneillä ja hieman aroilla jaloilla juostessa, sekä ilman urheilukelloa ja siihen liitettyä sykevyötä, en saanut maanantaisesta harjoituksesta niin paljon irti kuin olisi ideaalitilanteessa ollut mahdollista. En kuitenkaan lannistunut, sillä ensinnäkin harjoituskerran lämmittelyt, venytykset ja juoksut, jotka otin muita kevyemmin, olivat omiaan palauttamaan viikonlopun rasituksesta. Toiseksi huomasin, että ilman urheilukelloa voi  juosta kuunnellen omia tuntemuksiaan. Lopuksi Carita vielä muistutti, että urheilukenttiä on Suomi pullollaan ja ne ovat enimmäkseen vapaassa käytössä. Käytä mahdollisuus hyväksesi vaikkapa kesällä lomaillessasi ja tee tehoalueharjoitus: lämmittelyn jälkeen 10 minuuttia vauhdilla, jota voisi jatkaa lähes loputtomiin ja joka ei juuri tunnu missään, 1,5 minuutin palautus, 10 minuuttia hieman edellistä nopeammalla vauhdilla siten, että loppupuolella jo alkaa tuntua jossain, 1,5 minuutin palautus ja viimeinen 10 min kovaa! Eli ei muuta kuin tartan-pintaista kenttää etsimään ja juoksemaan.

Vihdoinkin kesä!

 

Lähettilään valmistautumista Midnight Runille tukevat Stadium, adidas ja Runner’s High.